Fantasiakirjalisuus ennen ja nykyään

Fantasiakirjallisuus on ollut lukijoiden suosiossa kautta aikojen ja se on tietyssä muodossa ollut olemassa jo vanhoissa kansan eepoksissa. Kun pohditaan esimerkiksi Kalevalan monia tarinoita, voi kokenut fantasian lukija löytää niistä asioita, joita myös modernit fantasiakirjat hyödyntävät. Esimerkiksi ehkä maailman tunnetuimman fantasiateoksen Taru Sormusten Herrasta luoja, J.R.R Tolkien hyödynsi Kalevalaa inspiraationa kehittäessään Keskimaata ja siihen liittyviä hahmoja.

Fantasia on laaja genre, jolla on pitkä historia

Fantasia on yksi kirjallisuuden suosituimmista ja laajimmista genreistä ja sen suosio perustuu hahmojen mielenkiintoiseen hyödyntämiseen ja lukijan mielikuvituksen aktivoimiseen. Fantasiakirjallisuuden suosion syitä käsitellään sivulla omassa artikkelissaan.

Antiikin aikoina, länsimaisen modernin kirjallisuuden vielä kehittyessä, ihmisten tieto ympäröivästä maailmasta oli huomattavasti suppeampi kuin modernissa, globaalissa maailmassa. Tuohon aikaan kirjoitettua tekstiä oli olemassa melko vähän, ja suurin osa tarinoista kulki niin sanottuna kansanperinteenä. Niitä kerrottiin suvun ja ystävien kesken ja tarinat muuttivat usein muotoaan, säilyttäen kuitenkin perusrunkonsa.

Näissä tarinoissa esiintyi usein mystisiä, kaukaisissa synkissä paikoissa eläviä hirviöitä, mutta myös ystävällisiä olentoja, joita saattoi tavata jopa aivan lähimetsässä, tai omassa kodissa. Kerrottu fantasia sekoittui erityisesti antiikissa myös uskonnon kanssa, jolloin erilaisia jumalolentoja nähtiin esimerkiksi luonnossa. Jumaluuden merkitys ja sekoittuminen fantasiaan on korostunut myös monissa kaukoidän kulttuureissa.

Koska tarina olivat usein vain kerronnallisessa muodossa, eivät ne levinneet erityisen laajalle ja siksi alueelliset fantasiakertomukset poikkesivatkin toisistaan runsaasti. Erilaiset kansaneepokset kertovat tästä omaa tarinaansa.

Painokoneiden kehitys muutti fantasian ja muun kirjallisuuden

Kun painokoneet ja painettu teksti alkoi yleistyä, muuttui maailma suuntaan, josta ei ollut paluuta. Vaikka kirjoja olikin aluksi todella vähän, ne olivat yhtäkkiä ihmisten saatavilla aivan uudella tavalla. Tämä mahdollisti tiedon leviämisen, mutta myös eri alueiden tarinaperinteiden sekoittumisen.

Kun luovat ihmiset saivat pikkuhiljaa haltuunsa tekstejä myös muista kulttuureista, alkoi moderni fantasia kehittymään ja pikkuhiljaa erilaiset kerronnalliset tarinat saivat aivan uusia muotoja, joita voitiin nyt myös ikuistaa painettuun tekstiin ja se mahdollisti niiden leviämisen laajalle. Kun kirjojen saatavuus yleistyi, ei kirjailijoiden tarvinnut enää matkustaa pitkiä matkoja kuullakseen tarinoita ja tämä puolestaan vapautti aikaa luomisprosessille, jonka tuloksena syntyi modernia fantasiakirjallisuutta.